Ajattele tieteellisesti, hyödy.

Tutkimukset todistavat, että on kahdenlaisia sijoittajia - niitä jotka tietävät miten tiede toimii ja niitä jotka eivät. Aloitetaanpas tämä kirjoitus tällaisella mahtavalla lauseella mikä varmasti aiheuttaa oivalluksentunteita jokaisessa lukijassa. Lause voisi olla totta, mutta valitettavasti vaikka asiaa oltaisiin tutkittu, ei tieteellinen tutkimus voisi osoittaa niin. Suurin väärinymmärrys tieteellisessä ajattelussa lieneekin asioiden todistettavuuteen liittyvä harha. Tiede ei ikinä todista mitään todeksi, vain epätodeksi.

Mitä tarkoittaa, että tiede ei todista mitään todeksi?

On väärin väittää, että tiede on todistanut jonkin asian olemassaolon. Tiede voi todistaa asioita vääräksi, mutta se ei voi todistaa asioita oikeiksi. Englannin kielessä käytetään sanaa ”falsify” viittaamaan tieteen kykyyn todistaa asioita vääriksi. Väärä ”false” tai ei väärä ”not false” ovat ainoat asia mitä voimme todeta, kun teemme tarkkaa tieteellistä tutkimusta. Syy tähän on, että emme ikinä pysty määrittelemään tilannetta missä jokainen muuttuja (eli asia mikä voi muuttua tilanteessa) olisi täysin hallittu.

Jos tutkimme kiven putoamista, voimme ottaa kiven ja yrittää pudottaa sen maahan. Jos kivi putoaa maahan, voimme todeta, että kivi putosi tällä kertaa. Kun toistamme koetta tuhat kertaa ja joka kerta kivi putosi maahan, voimme todeta, että todennäköisesti kivi putoaa myös seuraavalla kerralla. Entä jos kumminkin siirrymme painovoimattomaan tilaan ja pudotamme kiven. Kivi ei putoakaan maahan. Voimme todeta, että kivi ei pudonnut maahan tässä tapauksessa, se on varma. Jos taas toistamme koetta tuhat kertaa ja kivi ei putoa maahan kertaakaan, voimme todeta, että kivi ei aina putoa maahan. Mistä se sitten johtuu? Emme voi olla varmoja, mutta tutkimus viittaa siihen, että painottomuus esti kiven putoamisen. Voitte vain kuvitella, kuinka monta eri tilannetta maailmassa on, milloin kivi putoaa maahan, voitte myös kuvitella, kuinka monta tilannetta universumissa on milloin kivi ei putoa maahan. Tämä kuulostaa varmasti hyvin filosofiselta ja sitä se onkin.

Otetaan vielä toinen historiallinen esimerkki; Ennen kuin eurooppalaiset olivat käyneet Australiassa, luultiin että kaikki joutsenet ovat valkoisia. Jos olisit kysynyt keneltä vain joutsenen nähneeltä, ”minkä värinen joutsen on?” Olisi hän vastannut ”valkoinen”. Se että joutsen on valkoinen, oli eurooppalaisten näkökulmasta fakta. Kun eurooppalaiset vihdoin matkustivat Australiaan, odotti heitä varsinainen yllätys. Musta joutsen. Ei kukaan ollut edes osannut ajatella, että joutsenet voisivat olla mustia. Nyt väite joutsen on aina valkoinen, lakkasikin olemasta fakta ja muuttuikin muotoon ”Joutsen on yleensä valkoinen”. Tarinan opetus on, että se mitä luulemme todeksi, ei välttämättä ole tosi ja vain yksi poikkeus riittää kumoamaan koko oletuksen. Se että löysimme poikkeuksen todistaa kumminkin yhden asian: on olemassa poikkeuksia, eikä sitä voida kumota löytämällä lisää valkoisia joutsenia.

Miksi selitän tieteen filosofiasta, kun kyse on sijoittamisesta?

Kun ymmärtää tieteellisen ajattelun perustan, on helpompi ajatella maailmaa ja maailmaan sisältyy sijoittaminen (kunnes toisin todistetaan 😉). Joskus on helpompi ajatella maailmaa oikomalla oletuksia, kuten edellisessä lauseessa. On kumminkin hyvä pitää mielessä, että kaikki ei ole aina miltä vaikuttaa. Omaan ajatteluun liittyy paljon asioita mitä ei edes huomaa olettavansa. Ihmiset ovat tehokkaita vähättelemään tarkkuuden merkitystä ja tehokkaita huomaamaan kuvioita. Aivomme ovat suorastaan luotuja huomaamaan kuvioita myös olemattomista paikoista.

Sijoittamisessa väärän tiedon hyödyntäminen on erittäin yleistä. Kuvittelemme tietävämme asioita mitä emme tiede. Tieteellisesti ajateltuna kukaan meistä ei tiedä yhtäkään varmaa asiaa sijoittamisesta, paitsi että varmoja asioita sijoittamisessa ei ole. Sijoittamisessa ei ole universaaleja sääntöjä vaikka hajauttamista esimerkiksi pidetään sijoittajan ainoana ilmaisena lounaana. Voimme helposti todistaa tämänkin vääräksi oletukseksi, etsimällä parhaiten tuottaneen osakkeen maailmassa ja toteamalla ”jos olisi sijoittanut tuohon osakkeeseen, ei hajauttamisesta olisi ollut kuin haittaa”.

Jos emme tiedä mitään sijoittamisesta, niin miten sitten voimme hyödyntää tieteellistä ajattelua?

Noudattamalla tieteellisiä sääntöjä orjallisesti, ei sijoittaja voi ikinä hyötyä täysin osakemarkkinoiden poikkeuksista, mutta ei hän myöskään voi kärsiä täysin osakemarkkinoiden poikkeuksista. Tieteen sääntöjen mukaan todistaakseen jotain, on jotain verrattava johonkin. Sijoittamisessa hyvä vertauskohta lienee markkinan keskituotto. Keskituottoon päästään sijoittamalla indeksiin. Jos siis halutaan tutkia voiko oma strategia toimia keskivertoa paremmin, on sijoitettava sekä indeksiin, että sijoitettava ”omalla tavalla”.

Jos ”oma tapa” tuottaa paremmin x määränä vuosia, ei sen toimivuutta voida ikinä kumminkaan todistaa. Voidaankin todeta, vain että ”oma tapa” näyttää toimivan paremmin, mutta sen reunaehtoja ei tiedetä. Siten ei ikinä voi olla varma, että tämä tapa toimii vielä seuraavanakin vuotena. Se mitä tästä seuraa on, että sijoittajan ei kannata ikinä todeta, että oma tapa toimii varmasti ja sen jatkaminen tuottaa varmasti tulosta myös jatkossa. Vaikka se olisikin toiminut viimeiset 20 vuotta.

Kun sijoittaja huomaa, että hänen tapansa on toiminut varsin hyvin, on hänen syytä alkaa miettimään mitkä asiat siihen vaikuttavat. Mikä potentiaalisesti voisi aiheuttaa tämän ”oman tavan” toimimattomuuden. Usein tilanteen testaaminen, ei kumminkaan ole mahdollista, jos sijoittaja ei toimi eri tavalla eri markkinatilanteissa. Jos sijoittaja taas toimii eri tavalla eri markkinatilanteissa, voi oman strategian toimivuutta testata sijoittamalla vaikka pieni määrä eri tavalla ja katsomalla ovatko tuotot merkittävästi pienemmät. Merkittävästi pienempi, on tietenkin vaikea määritellä, mutta mittarina voidaan käyttää esimerkiksi useamman prosentin tuottoeroa. Ongelmaksi muodostuu, kumminkin nopeasti se, että testausaika tulee olemaan hyvin rajallinen, tai sitten ”oman tavan” heikkouden paljastuttua aikaa on voinut mennä vuosia, jopa vuosi kymmeniä.

Jos testaaminen on vaikeaa, miten sitten kannattaa toimia?

Tieteellisessä tutkimuksessa monimutkaisten asioiden tutkimisessa toimivana keinona käytetään yksinkertaisesti ”yksinkertaistusta”. Eli karsitaan muuttujia mahdollisimman paljon. Sijoittamisessa tämä merkitsee, esim. että ei yritetä muuttaa strategiaa markkinan mukaan. Markkinatilanne voi muuttua vaikka kerran päivässä. Miten ihmeessä pidät kirjaa tai edes ymmärrät miten tämän päivän ja huomisen markkinatilanne eroaa toisistaan, saati sitten 30 vuoden päivien. Muita muuttujia sijoittamisessa on mm. sijoitusaika, sijoitusten määrä, osakkeiden määrä, sektorihajautus, hajautus, osakkeiden painoarvot, sijoitustyypit, jne.

Todennäköisesti yksikään sijoittaja ei lähde kontrolloimaan jokaista muuttujaa. Käytännössä se tarkoittaisi, että ostetaan x määrä osakkeita, x määrään rahaa, x aikana kuukaudessa, x määrä vuosia, x maasta, x aikana päivästä jne. Lista vain jatkuu. Vaikka yrittäisi kontrolloida kaikkia muuttujia, ei niitä varmaan onnistuisi. Onkin järkevämpää valita mielestään merkittävimmät muuttujat ja toivoa, että muut muuttujat eivät aiheuta suuria poikkeuksia. Tieteellisessä tutkimuksessa usein todetaankin lopuksi ”Lisää tutkimuksia tarvitaan kontrolloimaan x muuttujia”.

Se miten sijoittaja voi yrittää saavuttaa suurimman kontrollin sijoitustensa toimivuudesta on ihan ensiksi pättää: kuinka paljon aikoo hajauttaa. Tähän parhaiten toimii tietoisesti valittu numero. Ei epämääräinen ”kohtuullisesti” tai vastaava toteamus. Seuraavaksi voi miettiä yrittääkö sijoittaa yritysten ymmärtämisen pohjalta vai jonkin muun, esim. arvosijoittamisen pohjalta. Keskittääkö tutkimuksen osakemarkkinoihin, vai yrittääkö tutkia kaikkia sijoituksiaan? Näiden esimerkkien pohjalta voidaankin sitten lähteä kertomaan seurattavien muuttujien määrää: Otetaan vaikka oma tilanteeni 7 yritystä, ymmärryspohja (miljoona vaihtoehtoa, mutta ns. koodattuna 1 muuttuja). Keskityn vain yksittäisten osakkeiden seurantaan. Tästä tulee jo 7 seurattavaa muuttujaa. Jos kirjoittaisin tieteellistä tutkimusta, olisi seurattavia asioita jo tarpeeksi. Todellisuudessa yritän seurata enemmän asioita, mutta tästä on mielestäni helppo ymmärtää miksi se ei oikeasti tule onnistumaan.

Onneksi sijoittamisesta ei tarvitse kumminkaan tehdä eksaktia tiedettä. Voimme hyvin todeta, että sijoittamisessa on niin paljon muuttujia, että voimme vain toivoa parasta. Se mitä voimme kumminkin oppia, on että mitä enemmän asioita huomioimme, sitä todennäköisemmin asiat menevät pieleen emmekä edes huomaa sitä. Mitä enemmän muuttujia omassa strategiassa on, sitä enemmän oma menestys on tuurista kiinni. Karsimalla muuttujia, helpottuu oman sijoitustoiminnan heikkouksien löytyminen ja sitä kautta todennäköisyys voittaa markkinat kasvaa. 

Disclaimer: Kirjoitusta ei tule tulkita sijoitusneuvoksi. Tieteellistä ajattelua on sitä paitsi mahdoton opettaa yhden kirjoituksen aikana. Asiasta kiinnostuneita opastankin lukemaan kirjoja aiheesta.

Kuvalähde: Pixabay - Gerd Altmann