Parisuhde ja sijoittaminen
*
Onko parisuhteessa eläminen hankalaa, jos haluaa sijoittaa?
Haittaako parisuhde menestymistä sijoittajana? Tässä on vain pari kysymystä
mitä oletan, että parisuhteessa elävät ihmiset ehkä haluaisivat kysyä, mutta
mitä eivät välttämättä tule kysyneeksi. Kysymyksiin vastaaminen ei kumminkaan ole
yksiselitteistä.
Kuten parisuhde yleensäkin, eroaa se varmasti toisten
ihmisten parisuhteesta merkittävästi. Olen kuullut, että parisuhteissa eniten
riitoja aiheuttavat taloudelliset asiat. Sanon heti alkuun, että itselleni tämä
on täysin vieras asia, mutta ymmärrettävissä oleva, koska oma suhtautumiseni
rahaan on valtavirrasta eroava. Moni varmasti on tilanteessa, että toinen
osapuoli kuluttaa kaikki rahansa tai ehkä jopa yhteisiä rahoja, käyttää rahaa
holtittomasti niin sanotusti. On vaikea kuvitella miten itse reagoisin
kyseisessä tilanteessa. Mielestäni jokainen voi kumminkin oppia käyttämään
rahaa järkevästi. Jos toinen osapuoli parisuhteessa käyttää rahaa viisaammin,
voisi toinen osapuoli mahdollisesti pyrkiä opettamaan toiselle rahan arvon.
Noh, kirjoituksen alkuperäinen tarkoitus ei ollut alkaa luennoida siitä miten
oman parisuhteen saa kuntoon tai vastaavaa. En koe, että olisin siihen pätevä.
Alkuperäinen tarkoitus oli kertoa millainen tilanne omassa parisuhteessani on.
Meillä talousasiat ovat loksahtavat paikalleen niin
sanotusti. Minun ei tarvitse huolehtia, että toinen käyttäisi rahaa
holtittomasti, eikä hänen tarvitse huolehtia, että itse käyttäisin rahaa
holtittomasti. Tietenkin rahaa käytetään hieman eri asioihin, itselleni
teknologia on tärkeää ja käytän siihen paljon enemmän rahaa. Toiselle taas
erilaiset hyödykkeet ja mahdolliset hyödykkeet ovat asia mihin rahaa kuluu.
Itse käytän todennäköisesti enemmän rahaa omiin asioihini, mutta yleensä
toinenkin osapuoli pääsee nauttimaan niistä.
Yhteistä meillä on kumminkin, että molemmat miettivät
tarkkaan ennen kuin ostamme mitään muuta kuin ruokaa. Ruokaa, kun nyt vain
tarvitsee ostaa elämiseen. Siitä emme säästele, mutta emme tuhlaakaan. Silläkin
on eronsa. Talousymmärrys onkin ehkä yksi yhdistävä tekijä suhteessamme, vaikka
se saattaakin kuulostaa hyvin epäromanttiselta. Palatakseni kumminkin alkuun,
missä totesin, että eniten riitoja aiheuttavat juurikin talousasiat, ei meillä.
On helpottavaa, kun ihminen jonka kanssa asuu, haluaa säästää rahaa samalla
tavalla, kuin itsekin. On meillä muitakin yhdistäviä asioita totta kai, mutta
en kerro niistä sen enempää.
Yhteinen ymmärrys kumminkin helpottaa, kun toiselle ei
tarvitse selitellä miksi haluan sijoittaa. Olen parisuhteessa, kumminkin se
joka on sijoittamisesta innostunut. Toinen vain tukee ja on kiinnostunut sen
verran, että antaa minun hoitaa sijoituksiin liittyvät asiat. Koska tiedän,
että sijoittamisessa on kumminkin omat riskinsä, päädyin siihen, että
sijoitamme hänen varojaan (koska hän halusi) indeksi rahastoihin. Sillä tavalla
en koe riskeeraavani hänen omaisuuttaan, koska luotan talouden nousuun.
Käytännössä sijoittaminen on kumminkin näyttäytynyt ”miesten
hommana” parisuhteessamme. En ole kumminkaan tartuttanut uteliaisuuttani
toiseen osapuoleen, mutta luottamus siihen, että minä tiedän mitä teen on
taattu. Toinen osapuoli ei jaksa perehtyä sijoittamiseen, vaikka yritänkin sanoa,
että ei se niin vaikeaa ole. Hän kumminkin ymmärtää, että sijoittaminen on
tärkeää ja kuuntelee kun kerron sijoittamisesta ja tukee minua. En kai minä
muuta tarvitsekaan. Vaikka taloudenhallinta onkin yhteinen into, sijoittaminen
harrastuksena jää kumminkin minulle.
Miten muiden talouksissa? Te jotka elätte parisuhteessa,
onko teille taloudenhallinta yhteinen asia, vai oletteko itse ainut osapuoli
suhteessa, joka ymmärtää talouden päälle? Onko joku niin onnekas, että
sijoittaminen on yhteinen ja tasapuolinen harrastus? Olisi mielenkiintoista
kuulla muiden kokemuksia.
* Kuvalähde: flickr.com - JD Hancock
Meillä menee niin että minä sijoitan osakkeisiin ja avopuolisoni harrastaa asuntosijoittamista. Jako on toiminut ainakin tähän asti ihan hyvin :)
VastaaPoistaMekin käytetään rahaa vähän eri asioihin. Se ei yleensä ole ongelma niin kauan kuin rahaa riittää yhteisiin juttuihin kuten matkusteluun ja ravintoloihin.
Ei tuo hullummalta kuulosta :) Voi olla, että itsekkin rekryän puolisoani asuntosijoittamiseen joskus kun rahaa on tarpeeksi vaikka edes hallinnointihommia hoitamaan :D
PoistaItse sijoitan asuntoihin ja minulla 100tuhannen varallisuus nyt 23 vuotiaana ja miehellä.. no sillä ei ole mitään eikä hän osaa/halua säästää vaikka olen lupautunut tekemään budjetin ja suunnitelman. Mutta ei toista voi pakottaa. Harmi.
VastaaPoistaTuntuu varmasti hieman turhauttavalta. Monella nuorella on vastaava suhtautuminen. Itse koen olevani hyvin erikoinen, kun sijoitan "jo" 26 vuotiaana. Ihmiset valitettavasti heräävät säästämiseen ja sijoittamiseen turhan myöhään. Parisuhteessa tuollainen saattaa suorastaan ärsyttää, tai itseäni varmaan ainakin ärsyttäisi. No, kunhan itse säästät ja jatkat samalla polulla :) Hieno saavutus sinun ikäisellesi.
PoistaJoo niin tuntuu monella olevan sellainen periaate että se riittää että rahat riittää kuukaudeksi. En oo vasta ku 2 asuntoa ostanut parinvuoden sisään mut on sekin nyt parempi ku ei mitään..:D kolmatta kattelen jo, yks ois tarjolla aika edullisesti mut isot remontit tulossa mihin hinta arvio 15t en kyllä usko että riittää se niihin mut jos riittäisi ostaisin heti :D oon aina ollut säästäväinen ja rahoja ei ole tullut koskaan vanhemmilta eikä ole mitään perintöjäkään koskaan tulossa. Ainakin tulevaisuus turvattu itelle ja mun 3v lapselle :)
VastaaPoistaJa joo se ärsyttää kyllä että toinen tuhlaa kaiken ja sit vielä kavereidensa kuullen "haukkuu" pihiksi. Sanon vaan että mulla on ihan kaikki mitä minä ja mun lapsi tarvitsee ja saan kaiken minkä haluan kun on rahaa millä ostaa. Ei se varmaan ymmärrä miten pahalta tuntuu kun sanoo mulle niin. Ja vielä muiden kuullen. Olis varmaan pitänyt jättää sille kertomatta että mulla on rahaa ja sit kun pitäisi sitten myös olla lainaamassakin vähän väliä :/ ei oo helppoa ei :D ite olen aika köyhästä perheestä ja sukulaisetkin välillä pyytää lainaan miten kaikilta osaa kieltäytyä ku oon liian kiltti ja enkä halua valehella ettei oo rahaa :D
VastaaPoistaAjattelen itse, että kateus puhuu tuollaisissa tilanteissa. Syy siihen, että ei halua alkaa sijoittamaan ja säästämiseen monella on varmasti tabu siitä, että sijoittaminen on uhkapelaamista ja kerran me täällä vain elämme niin miksi säästää. Tai, että mitä niillä rahoilla sitten enää vanhana tekee. Jne. Kannattaa vain itse pitäytyä omassa tekemisessään. Maailma on täynnä valintoja. Jotkut valitsevat sen viiden euron kaljatuopin, jotkut tyytyvät ostamaan sen kaupasta eurolla ja jotkut eivät osta ollenkaan.
PoistaNäinpä ����
PoistaMe olemme asuneet yhdessä yli 10 vuotta, mutta emme ole yhdistäneet rahojamme. Molemmilla on omat pienet tulot ja omat pienet menot, ja rahasta ei ole koskaan riidelty. Yhteisistä ostoksista toki sovitaan yhdessä, kun kulut jaetaan puoliksi, esim. huonekalut ym. Molemmilla on samankaltainen asennoituminen rahaan ja molemmat on säästäväisiä. Toki pieniä erojakin löytyy, esim. minä ostan halpoja vaatteita ja mies kalliita. Kyllä mun on hankala kuvitella, että eläisin ihmisen kanssa, joka heti tuhlaa kaikki omat rahansa, saati sitten yhteiset!
VastaaPoistaToistaiseksi vain minä olen sijoittanut. Vähän riippuu, miten aloittaminen lasketaan, mutta noin vuoden olen sijoittanut aktiivisemmin (ja sitä ennen yli vuoden passiivisesti, kivijalkapankin rahastoon). Mieheni on enimmäkseen vain vähän saamaton sen suhteen, ei ole vain saanut aikaiseksi aloittaa sijoittamista, kun mitään suurta summaa ei kuitenkaan ole polttelemassa. Ehkäpä se innostuu mukaan sitten kun joskus tulee romahdus! :D
Käy se niinkin. Meillä ei niinkään lasketa kuka maksaa mitäkin vaikka kummallakin on omat rahat. Toisaaltaan jos huonekaluja ostellaan niin yritetään maksaa puoliksi, ilman että tarvitsee siirrellä rahaa toisen tilille. Eli minä ostan tuon, sinä ostat tuon. Kumpikin sitten ostaa omat vaatteensa jne. mutta ruokaa emme laske.
PoistaSe, että hän alkaisi sijoittamaan romahduksen aikana ei välttämättä tapahdu myöskään. Siinä vaiheessahan kokeneempiakin rupee pelottamaan, kun näkee vain punaista, vaikka tietääkin, että kyllä se vielä loppuu. Itse odottelen kovasti, että pääsen näkemään miten pää kestää jos tulee pitkäkin romahdus.
Parisuhteessa ollessa sijoittaminen on helpompaa kun oletettavasti kiinteät kustannukset menevät puoliksi ja jää molemmille enemmän sijoitettavaa.
VastaaPoistaNäin pienenä mainostuksena niin tulehan sinäkin blogikollegana mukaan sijoituskisaamme: https://kilpailu.tuulipuku.fi :)
Kiitos kommentista. Täytyy muistaa osallistua illalla, vaikka en mitään tiedäkkään lyhyenajan sijoittamisesta :)
PoistaToivottavasti "säätämisesi" johtaa arvonnousuun. On kumminkin hyvä muistaa, että ei kannata sijoittaa enempää, kuin on valmis menettämään. Varsinkin kun moni jo odottaa kurssilaskua. Kysehän ei ole siitä, että rahaa menettäisi kokonaan vaan todennäköisesti vain markkina-arvo voi laskea ja sitten voi kestää aikaa ennenkuin sen arvo taas on taas mistä lähti. Suurin virhe usein on kun myy huonoina aikoina ja ostaa hyvinä.
VastaaPoista