Psykologia sarja – Self-handicapping

Teetkö ikinä nopeita päätöksiä osakeostojen takia ja jälkeenpäin toteat, että ei ihme, että ei toiminut, kun et tutkinut asiaa tarpeeksi? Varmaan aika moni tekee. Syynä tähän saattaa olla eräänlainen vastuun välttely mitä kutsutaan self-handicappingiksi englannin kielessä. On psykologisesti helpompaa epäonnistua, jos voit myöhemmin todeta, että jos olisit tutkinut asiaa enemmän, niin olisit varmaan tehnyt asiat eri tavalla. Me ihmiset olemmekin kehittäneet tähän oivan keinon: ammumme itseämme jalkaan, että meillä on sitten valmis syy miksi epäonnistuimme. Eikö kuulostakin viisaalta?

Moni varmasti ihmettelee, että tekevätkö muut tosiaan noin? Pahoittelen, että minun täytyy kertoa tämä sinulle, mutta teet niin itsekin. Kaikki eivät välttämättä tee sitä sijoittamisessa, mutta lähes jokainen sabotoi omaa menestystään pienillä asioilla alitajuisesti, mutta se ei tarkoita, että olisi lähtökohtaisesti jo huonommassa asemassa, kuin muut. Se vain tarkoittaa, että teet sitä niin kuin kaikki muutkin. Tiedostamalla asian voit ehkä välttää sen eskaloitumista.

Annan esimerkin niille jotka eivät vielä usko. Tiedät, että koe on tulossa. Jos aloitat lukemaan nyt, todennäköisesti sinulla on tarpeeksi aikaa oppia asiat. Jos kumminkin, viivytät aloittamista sinun ei tarvitse aloittaa vielä ja kaiken lisäksi sinun ei tarvitse todeta, että luit yhtä paljon, kuin se joka sai täydet, mutta et silti menestynyt yhtä hyvin. Et tietenkään tietoisesti ajattele asiaa näin, vaan naamioit sen esimerkiksi sillä, että sinulla on muutakin tekemistä, kuten siivoaminen mitä teit viimeksi kuukausi sitten, mutta et kerennyt siivota yhtään aikaisemmin, kuin juuri nyt.

Joidenkin saattaa olla vaikea kuvitella kokeita, ehkä ne ovat jo kauan sitten menneitä asioita. Selitänpä asian työkiireen kannalta. Sinulla ei ole kiirettä tällä hetkellä ja tiedät, että sinun pitäisi valmistautua tapaamiseen asiakkaan kanssa. Tiedät myös, että tapaaminen on vasta ensi viikolla, joten et kiirehdi. Kun tapaaminen lähestyy, huomaat että on paljon muutakin mitä voisit tehdä ja valmistelu tapaamiseen jää hyvin vähiin. Nyt jos jotain menee pieleen voit syyttää sitä, että et ehtinyt valmistautua kunnolla ja ainahan voi pahoitella tilannetta asiakkaalle ja kertoa hänellekin, että olisit kyllä valmistautunut mutta oli hyvin kiireistä. Kuulostaako jo tutulta? Hyvä.

Nyt kun toivottavasti ymmärrät mistä on kyse, niin sovelletaanpa tätä sijoittamiseen. Tiedät, että jos tutkisit yhtiön sivuja 15 minuuttia ja lukisit muutaman vuosikertomuksen läpi, niin osaisit varmasti sanoa kannattaako yritykseen sijoittaa. Sen sijaan, vilkaiset tunnuslukuja ja mietit onko yrityksen logo kiva ja ehkä mietit missä olet törmännyt yrityksen toimintaan tai tuotteisiin. Aika selvä sijoituskohde, toteat. Sijoitat yhtiöön ja seuraavana päivänä sen kurssi romahtaa ja ihmettelet, että nouseeko se. Alat tutkia tilannetta ja huomaat, että jos olisit tutkinut asiaa aikaisemmin niin et olisi edes sijoittanut yhtiöön. Näin alun perin vältit ylimääräisen työn ja luotit ties mihin tuuriin tai et oikeastaan edes tiedä mihin, nyt kun jälkeenpäin mietit. Olet ampunut itseäsi jalkaan onnistuneesti ja voit nyt olla tyytyväinen, että ainakaan et joutunut juoksemaan.

Kuulostaako hölmöltä? No ainakin oli tarkoitus, että tämä kuulostaisi ja se pistäisi miettimään, miten mahdollisesti itse sabotoit sijoittamistasi. Useat psykologiset mekanismit ovat vältettävissä, kun niistä on tietoinen. Joten seuraavalla kerralla, kun olet tekemässä sijoittamispäätöstä, mieti oletko jo tehnyt tarpeeksi, vai voisitko vielä tehdä jotain, että ei sitten tarvitse jälkeenpäin katua, kun ei tullut tarkistettua sitä tietoa. Toisaaltahan, voihan se olla, että joku mieluummin säästää sen tekosyyn epäonnistumiselle, kuin pyrkii tekemään kaikkensa löytääkseen sen hyvän sijoituskohteen.

Mitä mieltä olet? Huomaatko, että itse teet vastaavia asioita? Vai onko tämä vain jotain psykologista huuhaata? ;)


Kuvalähde: Pixabay.com - Steve Buissinne