Miten muut reagoivat sijoittamisesta puhumiseen

Keskustelu sijoittamisesta aiheuttaa hyvinkin eriäviä reagointeja eri ihmisissä. Moni muukin on varmasti huomannut, miten Suomessa on aika yleisesti hyvin vaikeaa puhua sijoittamisesta kenenkään kanssa. Osa on kiinnostunut, tai esittää kiinnostunutta, mutta ei osaa sanoa asiaan mitään. Se saattaakin johtua vain yleisestä kohteliasuudesta, kuunnellaan kun joku puhuu. Toiset taas sanovat suoraan, että eivät ymmärrä mitään asiasta ja toiset osoittavat, että ei kiinnosta.

Yksi syy blogin aloittamiseen olikin se, että ihmisten kanssa on niin vaikea keskustella asiasta. En ole törmännyt vielä yhteenkään tuttuun, joka myöntäisi sijoittavansa. Voi olla, että joku sijoittaa, mutta ei kerro. ”Rahan teko” tuntuu olevan hirveä tabu Suomessa, sinänsä harmi, mutta se taas antaa tietynlaisen etulyöntiaseman meille, jotka eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Mielestäni keskustelemalla asioista oppii parhaiten ja blogin pitäminen on yksi tapa keskustella asiasta. Keskustelemalla huomaa helpommin myös omat virheajatukset, mikä toivottavasti pelastaa tyhmiltä ideoilta.

Hyvin usein aloittaessani keskustelemaan kavereilleni sijoittamisesta, on jo ensimmäisen lauseen jälkeen nähtävissä naamalta joko kiinnostunut ilme, tai sitten ”ei taas tätä”-ilme. Uudet ihmiset usein kuuntelevat hetken ja sitten usein sanovat, että eivät ymmärrä asiasta mitään. Usein tapahtuu jonkinlainen aiheenvaihdos siinä vaiheessa, muiden aloitteesta. Jos keskustelu jatkuu, niin olen itse aina se kuka puhuu ja toinen kuuntelee. Mitään rakentavaa kommenttia ei ole vielä sattunut vastaan. Olen muutaman kerran saanut jonkun miettimään asiaa vähän enemmän ja ehkä saanut jotain pientä ajatusta hautumaan. Viimeisin oli jokunen viikko sitten, kun kerroin eräälle henkilölle sijoittamisesta ja hän sanoi, että on miettinyt asuntosijoittamista jossain vaiheessa, mutta kun ei siitä juurikaan tuottoa saa, eikä hän ymmärrä miten siitä sitä saisi. Selitin hänelle, että itse en ole perehtynyt hirveästi, mutta miettinyt myös ja että velkavipu on asuntosijoittamisessa usein hyvinkin kannattava ajatus, tai ainakin niin monet tekevät. En tietenkään ehdottanut, että hänen kannattaisi niin tehdä, mutta hänen ilmeensä jo kertoi, että nyt tuli jotain uutta opittua, mitä pitääkin miettiä. Siitä tuli hyvä fiilis.

Sitten negatiivisempia kommentteja mitä olen saanut: ”Itsehän en niin tuosta rahasta välitä, kunhan saan tarpeeksi. En kumminkaan usko ostavani vakituista asuntoa tai vastaavaa”. No eipä tuollaisiin kommentteihin hirveästi lisättävää ole, kun ei ole sijoittamisen pyhää vettä millä kylvettää. No, vitsi vitsinä. Kaikki eivät tosiaan välitä rahasta niinkään, eivätkä he ajattele, että jos rahalla ei ole niin väliä niin sitä voisi säästää ja sitten sillä ei ainakaan tarvitsisi olla mitään väliä, kun sen on sijoittanut viisaasti ja sitä saa passiivisesti. Ehkä heille riittää sosiaaliturva tarvittaessa. Joka tapauksessa, kukin tavallaan, eikä kaikkien tarvitsekaan olla kiinnostuneita.

Toinen negatiivisempi kommentti mitä olen saanut, kun olen sanonut omistavani yritystä, niin on alettu nauramaan, että ”juu 0.00001%, varsinainen suuromistaja”. Enhän minä väittänytkään olevani suuromistaja, vaan omistaja. En jaksanut tilanteessa, kuin nauraa hieman mukana ja todeta, että no edes pieni osa. Tiedostan kyllä itsekin, että en omista mitään suuria osia yrityksistä, mutta on hyvä sijoittajana silti ajatella itseään omistajana, kun sijoittaa. Vaikka itseänikin hieman huvittaa S-ketjun omistaja mainonta. :)

Sijoittamisesta on kumminkin mukava puhua, enkä lopeta siitä puhumista tuttavilleni. Kärsiköön sitten, jos se kärsimisen arvoista on, kun puhun taloudellisista tavoitteistani tai vastaavasta. Mielenkiinnolla odotan, milloin törmään ensimmäiseen henkilöön kuka myöntää sijoittavansa. Voi olla, että iän myötä ne henkilöt lisääntyvät. Onko siihen vielä matkaa 20 vuotta, sitä en tiedä. 



Kuva lähde: Pixabay - Mari Antoneag